Yleistä || Harkitsetko shibaa? || Hoito ja koulutus

Koulutus || Kynnet ja turkki || Ravinto

Shiban kouluttaminen

Ensiksi kannattaa ymmärtää tapakasvatuksen ja harrastuskoulutuksen ero. Tapakasvatus on se välttämätön, mikä koiran on opittava ollakseen yhteiskuntakelpoinen. Tapakasvatus aloitetaan heti pennun kotiuduttua kun taas harrastuskoulutus kannattaa aloittaa tosissaan vasta vähän vanhemmalla iällä (pohjatyötä kannattaa toki tehdä jo pikkupennusta asti).
Osa koirista voi vaatia kovempia otteita kuin toiset. Alkuun kannattaa aloittaa pehmeästi ja tiukentaa kuria sen mukaan, mitä koira vaatii. Kaikki koulutustavat eivät sovi kaikille.

Riippuu paljolti omistajasta itsestään mitä koira saa ja mitä ei saa tehdä. Minun koirillani on esimerkiksi lupa nukkua sängyssä, mutta nuoremmalla on portti kielto huoneeseeni johtojen pureskelun takia. Joku toinen voi olla sitä mieltä, että koiralla ei ylipäänsä ole lupaa sänkyyn. Oli sitten asiat niin tai näin, aina tulee muistaa, että se mikä on kerran sallittua, on aina sallittua. Johdonmukaisuus on se, mikä tekee hyvän johtajan. Älä siis salli pikkupennulle mitään vapauksia, mitä se ei saa vanhemmalla iällä.

Pennun kanssa vaaditaan kärsivällisyyttä. Sen lisäksi, että pentu ei vielä tiedä mitä saa ja mitä ei saa tehdä, koettelee se myös tarkoituksella omistajansa hermoja. Ehdottoman kielletyistä asioista seuraa aina toruminen, jos koiran saa kiinni itse teosta. Jälkeenpäin on ihan turha rankaista, koira ei sitä osaa enää tekemäänsä yhdistää.

Torujen vastapainoksi koiraa tulisi aina kehua kun se tekee niin kuin pitää. Tämä asia korostuu nimenomaan harrastuskoulutuksessa, jossa torujen ja rangaistuksien sijaan on parempi jättää ei-toivottu käytös vain yksinkertaisesti huomiotta. Parhaimpia tuloksia treenaamiseen saa mielestäni aikaan naksutinkoulutuksella. Tällä tavalla koira saa käyttää itse omia aivojaan ja useimmat koirat pitävät aivotyöskentelystä.

Sopiva ikä kunnon treenien aloittamiseen on yleensä n. 1 vuoden iässä, jolloin koiralla on jo jonkin verran järkeä päässä. Tätä ennen koiralle on hyvin voinut opettaa leikin varjolla alkeellisia versioita, joita on sitten helppo lähteä hiomaan halutunlaisiksi. Esimerkiksi pikkupennulle on suht helppo opettaa näyttelyissä vaadittu seisomistapa. Tätä kun jaksaa treenata, ei koiraa tarvitse välttämättä koskaan asetella oikeaan asentoon kehässä. Samoin istumisen pikkupentu oppii nopeasti.
Toistoja ei kuitenkaan saa olla monta perätysten. Ihan 5-6 kerrallaan riittää päivittäin. Näin ei kumpikaan ehdi kyllästyä ja kukaan ei voi valittaa etteikö aika riittäisi koulutukseen.