Shiban luonne ja terveys

Vaikka jokainen koira on yksilö, on saman rotuisilla koirilla yleensä samanlainen perusluonne. Shiban luonne juontuu sen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta; metsästyksestä. Toisin kuin kotoinen suomenpystykorva, shiba ei hauku saalistaan, vaan ajaa sitä takaa. Pienen kokonsa ja ketteryytensä ansiosta se sopi loistavasti vaikeakulkuiseen pensaskasvillisuuteen ajamaan jäniksiä ja fasaaneja ja muuta pienriistaa. Sanalla ’shiba’ voidaan tarkoittaa monta asiaa. Sillä voidaan viitata koiran pieneen kokoon tai pensaisiin, joiden seassa koira juoksee ja joiden punaisia ruskalehtiä koiran turkin väri muistuttaa. Rodun kirjoittamiseen käytetty kirjoitusmerkki tarkoittaa ’pensasta’ ja näin ollen nimen voisi kääntää suoraan ’pensaskoiraksi’. Usein kuitenkin puhutaan ’pienestä pensaskoirasta’.

Metsästäjän taustansa ansiosta shiballa on usein erittäin vahva riistavietti. Toki poikkeaviakin yksilöitä on, mutta uuden pennun ostajan tulisi osata varautua riistaviettiin. Etenkin kaupunki oloissa riistaviettistä koiraa ei saa pitää vapaana, sillä hajun saadessaan koira painuu omille teilleen tullen kuuroksi omistajan kutsuille. Valitettavan usein saaliin perään juosseen shiban matka päättyy auton alle.

Itsenäisyys on myös osa shiban luonnetta. Siltä puuttuu palveluskoirille ominainen miellyttämisen halu lähes kokonaan ja siksi shiba viihtyykin usein omissa oloissaan sen sijaan, että hakisi kontaktia isäntään. Tämä asettaa tietynlaisia haasteita shiban kouluttamiselle. Koira voi olla vaikea motivoida ja se kyllästyy helposti, joten toistoja tulee välttää. Älykkyydestä ei silti ole puutetta. Shiba oppii yleensä nopeasti, jos se vain haluaa ja se myös muistaa oppimansa (niin hyvän kuin pahankin). Hyvin nopeasti shiba saa selville miten esimerkiksi herkkukaapin ovi aukeaa tai että pöydällä on usein ruokaa.

Shiba on yleensä hiljainen eikä hauku turhia. Sillä on kuitenkin lukuisia muita tapoja ja ääniä ilmaista itseään. Tunnetuin näistä on varmasti shibakiljunta, jota varsinkin pennut harjoittavat usein varsin ahkerasti. Se tarkoita, että koira tuntisi kipua, vaan se on pelkkä äänekäs protesti shiban tuntemaa vääryyttä kohtaan. Shibat päästävät myös erilaisia vonkaisuja jodlauksia. Isännän saapuessa taloon näyttää shiba yleensä erityisen tervehdysrituaalin, mikä on varattu vain tälle kaikkein erityisimmälle henkilölle. Rituaali on yksilöllinen, mutta lähes aina siihen kuuluu sivulle käännetyt ”lentokonekorvat”, naurava naama ja tanssahtelu. Lentokonekorvat, tai paremminkin ”shibahymy”, johon kuuluu korvien lisäksi naurava suu ja sikkaralla olevat silmät, on asia, minkä rotua tuntematon helposti sekoittaa alistuvuuteen. Tämä tervehdys on kuitenkin kaikkea muuta kuin alistumista. Shiba ilmaisee sillä ilmiselvästi tyytyväisyyttä ja jälleennäkemisen iloa, vaikka erossa oltaisiinkin oltu ainoastaan eri huoneissa.

Shiba on pääsääntöisesti terve rotu. Sillä esiintyy jonkin verran lonkkadysplasiaa ja polviluksaatiota. Muutama lievä silmäsairaustapaus on myös ilmennyt Suomessa. Lisäksi jonkin verran löytyy allergiaa esim. ruoka-aineille. Johtuen shiban Toisen Maailmansodan jälkeisestä elvytyksestä sukusiitoksen avulla, hammaspuutokset olivat kova rasite rodun tullessa Suomeen 80-lopussa. Tuolloin lähes jokaiselta koiralta saattoi puuttua useampikin hammas. Tähän päivään mennessä tilanne on saatu korjattua niin, että lähes kaikki koirat ovat täysihampaisia. Niiltä joilta hampaita puuttuu, on yleensä kyseessä vain yksi tai kaksi hammasta.
Aina löytyy jotain parantamista, mutta en olisi kovin huolissani rodun terveyden tilanteesta. Parannusta on jo tapahtunut, kuten hampaista voidaan todeta ja jaksan uskoa, että näin tulee tapahtumaan myös jatkossa. Viime vuosien aikana shibojen terveystutkimukset ovat myös lisääntynyt huomattavasti. Useimmiten tutkitaan silmät, polvet ja lonkat, osalta myös kyynärät. Vaikka jokaisen pikkuvian takia ei koiria voi näin pienessä kannassa sulkea pois jalostuksesta, voi terveystarkastusten avulla pitää lukua sairauksien lukumääristä ja välttää kaikkein vaikeimpien tapausten jalostuskäyttöä.