Kenelle shiba sopii?

Shibaa harkitsevan tulee huomioida rodun alkuperäinen käyttötarkoitus ja alkukantaisuus. Itsenäisen ja itsepäisen luonteensa takia shiba ei ole rotujen helpoimmasta päästä ja vaatii itselleen määrätietoisen isännän. Koiralle ei saisi koskaan antaa periksi missään asiassa, sillä liian lepsu suhtautuminen johtaa siihen, että pian koira on lauman johdossa ja sen jälkeen kenelläkään ei ole enää mukavaa. Tämä ei silti tarkoita, että koira eläisi koko ajan militaristisessa komennossa, vaan että annetaan rajat ja myös tehdään ne selviksi.

Pentuna shiba tulee sosiaalistaa hyvin. Pennulle tulee näyttää mahdollisimman paljon eri paikkoja, tilanteita ja ihmisiä. Muihin koiriin tulee myös luoda kontakteja, mutta kannattaa varmistaa, että kontaktit ovat pentuystävällisiä traumojen välttämiseksi.
Moni sortuu pennun kanssa ylisuojelevaisuuteen juurikin yllä mainittujen traumojen takia, mutta myös tautien pelossa. Tästä tautien tarttuvuudesta ollaan kahta mieltä. Vanha koulukunta on sitä mieltä, että kaikki tarttuu ennen kuin on rokotukset kunnossa ja uusi puolestaan sitä mieltä, että n. 11-12 viikkoiseksi asti pennulla on emältä saatu suoja ja rokotuksen saatuaan tulisi olla varuillaan n. kaksi viikkoa kunnes rokote vaikuttaa. Tuon kahden viikon aikana henkilökohtaisesti välttäisin vieraita kontakteja, mutta muulloin antaisin pennun tehdä tuttavuutta.

Shibat ovat vilkkaita ja usein myös aktiivisia. Niiden kanssa olisikin hyvä löytää jokin mukava harrastus, josta molemmat nauttivat. Se voi olla vaikka pallon heitto pihalla, tai vaellukset luonnossa. Yhdessä puuhaaminen syventää suhdetta koiraan ja ehkäisee koiraa pistämästä tylsyyksissään koko taloa remonttiin.

Shiban perushoito on yleensä varsin helppoa. Koiran turkki hylkii likaa ja yleensä kaatosateenkin jäljiltä riittää, että turkin kuivaa pyyhkeellä. Turkki kuitenkin vaihtuu kaksi kertaa vuodessa ja tuona aikana sitä karvaa löytyy kaikkialta. Säännöllinen harjaus ja peseminen karvanlähdön aikaan nopeuttaa turkin vaihtumista.
Oikeanlainen ruokinta on yksi koiranpidon virstanpylväistä. Shibat saattavat olla nirsoja ja sopivan ruoan löytyminen voikin aiheuttaa päänvaivaa. Lisäksi ruoan laatuun tulisi kiinnittää huomiota, sillä herkemmälle koiralle esim. suuret lisäainepitoisuudet voivat aiheuttaa turkki- ja iho-ongelmia.
Liikuntaa tarvitsevat kaikki ja shiba ei taatusti väsy normaaleilla n. tunnin kestävillä lenkeillä. Nuoren koiran kanssa tulee kuitenkin olla varovainen ja välttää uuvuttamasta pentua ennen kuin luusto on luutunut. Kaikki vapaa liikunta pennulle ja nuorelle koiralle on hyvästä ja tällöin oma piha on kullan arvoinen, mikäli sellaisen sattuu omistamaan. Aikuisen koiran lihaskuntoa voi pitää yllä lenkkeilyn lisäksi mm. juoksuttamalla sitä kevyellä ravilla muutaman kilometrin (pehmeällä maastolla, ei asfaltilla!). Tämä onnistuu joko hölkkäämällä itse tai potkulaudalla/polkupyörällä.

Mikäli olet vakaasti päättänyt hankkia shiban, kannattaa opetella koirien elekieltä, ellet ole sitä jo oppinut. Elekielen tunteminen auttaa huomattavasti oppimaan tulkitsemaan koiraa ja sen avulla voi jopa välttää ongelmatilanteita.

Mikäli shiba olisi tulossa ensimmäiseksi koiraksi, kannattaa miettiä onko itsestä varmasti jääräpäisen koiran kasvattajaksi. Kannattaa kysyä itseltä osaako olla lellimättä koiraa piloille ja osaako siihen suhtautua koirana ja eläimenä (EI siis ihmisenä). Koira tuo myös mukanaan vastuuta sen hyvinvoinnista. Ruokaan kuluu rahaa ja joskus tulee yllättäviäkin eläinlääkärikuluja. Lisäksi koira tulee joko ottaa matkoille mukaan ja jos tämä ei onnistu, tulee koiralle löytää hoitopaikka matkan ajaksi. Mikäli on hyväksynyt kaiken yllä mainitun, en näe mitään estettä sille etteikö shiban kanssa voisi pärjätä myös ensikertalainen.