Turkin ja kynsien hoito

Shiban turkki on varsin helppohoitoinen. Pesukerroiksi riittää hyvin pari kertaa vuodessa. Toki jos näyttelyissä käy voi koiran pestä useamminkin. Turkki on kaksikerroksinen ja hyvin tiivis. Se hylkii hyvin likaa ja kosteutta, joten jopa kurasäillä lenkiltä palatessa riittää yleensä pelkkä jalkojen ja vatsan pyyhkeellä kuivaaminen.

Karvanlähtö shiballa on noin pari kertaa vuodessa, uroksilla yleensä keväisin ja syksyisin. Nartuilla tämä noudattaa enempi juoksujen kiertoa. Ensimmäinen kunnon karvanlähtö voi olla ensikertalaiselle kauhistus. Koirasta lähtee karvaa tuolloin järkyttävät määrät. Siinä vaiheessa kun on jo aivan varma, että enempää karvaa ei voi enää lähteä, se todellinen karvanlähtö vasta alkaa.

Karvanlähdönaikaan koira tulisi harjata lähes päivittäin, jotta kaikki irtokarvat eivät pyörisi nurkissa ja suussa. Parasta on mennä ulos jonnekin hieman syrjemmälle alueelle ja harjata siellä, jolloin karvat pöllyävät pois tuulen mukana. Harjoina kannattaa käyttää joko karstaa tai jotain muuta tiheäpiikkistä. Itse käytän pahimman lähdön aikaan furminaattoria, tosin sen kanssa tulee olla varovainen. Furminaattorin kanssa ei saa yhtään painaa tai raapii helposti ihoa ja repii ne terveetkin karvat irti. Myös peseminen nopeuttaa karvan vaihtumista. Koiran voi pestä tai jopa ihan vain kastella, jos ei aina viitsi vaahdottaa, kuivata sitten pyyhekuivaksi ja harjata karstalla. Tämän jälkeen koira tulee vielä kuivata loppuun föönillä, jottei tule hotspotteja (varsinkin kesäisin). Toisilla koirilla karvat eivät varsinaisesti pöllyä, vaan nousevat pikkuhiljaa turkin pintaan, josta ne voi sitten suihkepullolla kostuttaa ja kammata yhtenä laattana irti. Tämä tosin edellyttää, että turkkiin ei kosketa ennen aikojaan.
Karvanlähtöaikojen välillä leikkaamattomasta koirasta ei lähde karvaa juuri ollenkaan. Leikattuun koiraan tämä karvanlähtöjen kausittaisuus ei päde samalla lailla. Toki niilläkin on suurempia karvanlähtöaikoja, mutta leikatun koiran karva myös kasvaa ja putoaa jatkuvasti. Näin ollen niitä karvoja saa olla imuroimassa pois jatkuvasti. Säännöllinen harjaus on myös paikallaan.

Shiban kynnet ovat varsin pitkät. Ne tulisi leikata muutaman viikon välein, riippuen toki yksilöllisestä kasvuvauhdista ja kuinka paljon kynnet kuluvat lenkeillä. Yleensä leikattavaa on vain muutaman millin verran, sillä kynnen hermot ja verisuonet ovat yleensä aika pitkällä. Kynsien jatkuvat leikkaaminen lähelle hermoja kuitenkin saa hermot ja verisuonet pikkuhiljaa vetäytymään taaemmas, jolloin kynnen voi pitää lyhyempänä. Leikkaamisen tulisi suorittaa aina vain yksi ihminen. Kahden tai useamman ihmisen läsnä ollessa koira alkaa helposti rimpuilla. Toki pentu varmaan rimpuilee myös yhden ihmisen kanssa, mutta tällöin on tärkeää näyttää pennulle missä on kaapin paikka. Missään nimessä ei saa antaa periksi pennulle. Muutoin se oppii, että rimpuilemalla saa tahtonsa läpi. Yleensä pentu kyllä ennemmin tai myöhemmin alistuu leikkaamiseen. Jos joskus sattuu leikkaamaan vahingossa hermoon asti, ei kannata hätäillä. Kannattaa olla kuin ei mitään olisi tapahtunut ja vaikka leikata vielä seuraavakin kynsi ennen kuin tyrehdyttää verenvuodon. Näin koira oppii, ettei tilanteessa ole mitään kamalaa. Vuoto puolestaan tyrehdytään pitämällä tassua jonkin aikaa pystyasennossa ja tarvittaessa kuivaamalla paperilla. Kynsienleikkuun jälkeen kannattaa etenkin pentu palkita kunnolla, jotta sille jää positiivinen mielikuva.