Hieman kasvatuksesta

Lähtökohtana kasvatustyössäni on (kuten se pitäisi muillakin kasvattajilla rodusta riippumatta olla) tuottaa rotumääritelmän mukaisia terveitä ja elämäniloisia koiria. Rotumääritelmän pohjalta minulle on kehittynyt oma ihanneshiba, johon tähtään tulevina kasvatusvuosinani. Ohjeena käytän myös shiban NIPPO standardia, johon myös FCI:n rotumääritelmä pohjaa. Tavoitteen saavuttaminen ei toki tapahdu hetkessä, mutta jostain on kuitenkin aloitettava, ja pyrinkin alusta asti valitsemaan jalostukseen käyttämäni koirat mahdollisimman tarkkaan.

Kriteerit

Noudatan jalostuskoiran valinnassa pääasiassa kolmea kriteeriä, joiden on täytyttävä, jotta hyväksyn koiran omaan jalostuskäyttööni. Nämä kriteerit ovat terveys, luonne ja ulkonäkö. Kun aloitan etsinnän, kiinnitän ensimmäisenä huomiota siihen vähiten tärkeään osaan, eli ulkonäköön. Mikäli koira vastaa mielestäni tarpeeksi ihanneshibaani, siirryn seuraavaan vaiheeseen. Se on joko luonne tai terveys, riippuen onko kyseessä oma koirani, vai jonkun toisen. Oman koiran kohdalla tulee luonne ensin, yksinkertaisesti siitä syystä, että olen jo valmiiksi perillä koiran luonteesta, kun taas terveystarkastukset saattavat vielä olla tekemättä. Vieraan koiran kohdalla on taas päinvastoin. Tarkistan ensin onko koira tutkittu, ja mikäli tulokset ovat hyväksyttävät, otan yhteyttä omistajaan ja kyselen tarkemmin. Saatuani hyvän kuvan koiran luonteesta teen lopullisen päätöksen sen käytöstä omaan jalostustyöhöni.

Ulkonäkö

Monesti toitotetaan, että ulkonäköön ei pidä katsoa liikaa koiria jalostettaessa. Olen tästä samaa mieltä, mutta haluan nimenomaan korostaa sanaa ”liikaa”. Se, että ei yhtään katso minkä näköisiä koirat ovat, on mielestäni lähes yhtä paha kuin jos ei piittaisi terveydestä tai luonteesta. Toki, terveillä koirilla saa aikaan terveitä koiria, mutta ilman, että kiinnittää huomiota ulkonäköön, ollaan äkkiä siinä pisteessä, että rodun ulkonäkö on muuttunut lähes huomaamatta. Näin ei saisi koskaan päästä käymään. Valitettavasti Suomessa on vielä paljon työtä tehtävänä, jotta shiban ulkomuoto saataisiin yhtenäistettyä.

Terveys

Jalostukseen käytettävän koiran tulee olla riittävän terve. Riittävällä tarkoitan, että sillä ei ole mitään vakavia perinnöllisiä sairauksia (mieluiten ei ollenkaan), eikä myöskään sen normaalia elämää vaikeuttavia muita sairauksia. Omat koirani kuvautan aina lonkkien ja kyynärpäiden osalta, sekä tutkitutan silmät ja polvet. Lonkissa pyrin siihen, että koirilla olisivat lonkat A:t, mutta myös B tai C käy, mikäli toisella koirista on A:n lonkat. C-lonkissakaan ei saa olla nivelrikkoa, vaan kirjaimen tulee johtua esimerkiksi löysyydestä tai matalasta, mutta hyvänmuotoisesta lonkkamaljasta. D-lonkkaisia ei tulisi käyttää koskaan jalostukseen. Nämä koirat kantavat selvästi huonoja geenejä, ja lisäksi narttukoiralla kantoaika voi tehdä todella hallaa huonoille lonkille lisääntyneen painon takia. Polvista ja kyynärpäistä hyväksyn terveiden lisäksi 1-asteen tuloksen. Silmissä ei saa olla mitään perinnöllisiä vikoja (eipä niitä tosin ole shiboilla juuri ollutkaan). Muita huomioon otettavia terveysseikkoja ovat allergiat, joita tulisi välttää, sekä hammaspuutokset.

Luonne

Vaikka omasta mielestäni edellä mainitsemani kolme kriteeriä ovatkin yhtä tärkeitä, jos niistä pitäisi yksi silti nostaa ylitse muiden, olisi se luonne. Ainakin jalostusmielessä. Luonne periytyy erittäin vahvasti, ja se on se ominaisuus, jonka kanssa jokainen koiranomistaja on tekemisissä päivittäin. Pentuna shiba voi olla hyvinkin huimapäinen, mutta aikuistuttuaan tulisi koiralle muodostua edes jonkin verran itsesuojeluvaistoa. Missään olosuhteissa ei koira saisi olla aggressiivinen; ei edes toisille koirille. Uroksilla saattaa toki olla taipumusta äristä toisille uroksille aina silloin tällöin, mutta tätä ei saisi tapahtua jokaisen vastaantulevan koiran kohdalla. Nartuille varsinkaan ei urosten tulisi äristä. Yleensäkin vastakkaista sukupuolta tulisi sietää hyvin. Shibat saattavat myös olla välinpitämättömiä muita koiria kohtaan. Tämä on täysin ok. Koira ei myöskään saa olla arka. Aran koiran tunnistaa siitä, että se pelkää lähes kaikkea uutta ja ei myöskään totu muutoksiin kovin helposti. Tervepäinen koira saattaa kyllä olla varautunut, mutta tutustumisen jälkeen ei uuden asian, oli se sitten ihminen tai esine, tulisi enää aiheuttaa sen kummempaa reagointia. Pidättyväisyys vieraita ihmisiä kohtaan on shiboilla yleistä. Ei siis pidä olettaa, että kaikki shibat syöksyvät suin päin iloisesti tervehtimään tuntemattomia. Toki osa näin saattaa tehdä, mutta yli-innokkuuttakin kannattaa vältää, sillä sekään ei ole shiban rodulle tyypillinen piirre.