Shiban tulee saada hyvä sosiaalistaminen ja sen on myös opittava tottelemaan käskyjä. Tapakasvatus eroaa ns. temppuilusta siinä, että koira oppii nimenomaan mikä on sallittua ja mikä ei. Määrätietoinen ja johdonmukainen käytös on tärkeää. Mikä on kerran kiellettyä, on aina kiellettyä. Samoin mikä on kerran sallittua, on aina sallittua. Pennun kanssa etenkin ensikertalainen tekee helposti sen virheen, että on liian lepsu säännöissä. Tästä seuraa se, että kohta huomaakin sen niin suloisen pennun kasvaneen varsinaiseksi ongelmapesäksi kun pentuna opitut tavat on vaikea kitkeä pois. Eli siis jos et esimerkiksi halua päästää aikuista koiraa sänkyyn taikka sohvalle, niin ei silloin pennullakaan ole sinne ikinä mitään asiaa. Koiran tulee myös oppi ei-sanan merkitys. Eitä ei kuitenkaan pidä viljellä, sillä se kokee helposti inflaation. Parasta on säästää se vain kaikkein pahimpiin tapauksiin, kuten huonekalujen ja muiden esineiden pureskeluun, tai vaikka ihmistä vasten hyppimiseen. Lievemmissä tapauksissa on vain parempi jättää ei-toivottu tapa huomiotta ja yritettävä vahvistaa toivottua tapaa. Rangaistuksena shiballe toimii parhaiten laumasta erottaminen. Esimerkiksi hetkeksi toiseen huoneeseen sulkeminen saattaa kummasti rauhoittaa koiraa. Koskaan ei pidä käydä fyysisesti käsiksi koiraan. Fyysinen rangaistus vain etäännyttää koiraa omistajasta. Kyllä koira varmasti tulevaisuudessa välttää jotain tiettyä tapaa, jos sitä lyödään sen toimittua väärin, mutta se tekee näin vain koska pelkää. Sen sijaan ei-toivottujen tapojen huomiotta jättämisellä koira ikään kuin itsestään jättää pahat tavat pois, koska se kokee, ettei hyödy niistä mitenkään. Joskus näissä tapojen poiskitkemisessä voi käyttää myös joitain apukeinoja. Huonekalujen pureskeluun auttaa todella hyvin etikan siveleminen. Etikka maistuu koirasta todella pahalta ja näin ollen se mieluummin vaihtaa pahanmakuisten pöydänjalkojen pureskelun hyvänmakuisiin puruluihin. Lisäksi osalla toimii suihkepullon käyttö. Riittää kun pari kertaa ruiskauttaa vettä naamalle, niin johan loppuu tuhoaminen. Tämä ei kuitenkaan toimi kaikilla. Allekirjoittaneen koiraa sai suihkutella naamalle ihan niin paljon kuin sielu sieti, eikä neiti ollut siitä moksiskaan.
Shibat ovat yleisesti hyvin siistejä. Sisäsiisteyskin opitaan yleensä todella nopeasti. Pentuna tässä tietysti rajoittaa pennun kehittymätön virtsarakko, joka ei aina kestä pitkää odotusta. Mikäli pennun yllättää itseteosta, voi sitä torua ja viedä ulos jatkamaan tarpeitaan (mikäli on oma piha käytössä). Yleensä olen kuitenkin itse huomannut, että en ehdi paljoa torua, kun yritän pelastaa maton tai lattian. Jälkeenpäin koiraa on ihan turha moittia, sillä koira ei osaa yhdistää moitetta menneisyydessä tapahtuneeseen asiaan.
Hihnakäytös tulee myös opetella heti pentuna. Pentuna vetävä koira vetää aivan taatusti aikuisenakin, ellei sitä opeta pois siitä. Keinona voi käyttää vaikka sitä, että pysähtyy aina, kun pentu vetää. Matka jatkuu vasta kun hihna löystyy, eli silloin kun pentu lopettaa vetämisen. Näin pentu oppii, että vetämällä ei päästä eteenpäin. Toinen tapa on vaihtaa suuntaa aina jos pentu pyrkii vetämällä johonkin tiettyyn paikkaan. Vastaan tulevia koira ei myöskään mennä haistelemaan suin päin syöksymällä ja vetämällä. On myös kohteliasta kysyä, että saako haistella. Jos pentu koiran nähdessään vetää, voi jälleen pysähtyä ja kutsua pentua luokseen. Vasta kun se on tullut luokse, saa se luvan käydä tervehtimässä. Tällöin koira oppii aina pyytämään lupaa ennen kuin ryntää toisen koiran luokse.
Myös kotona on hyvä oppia, että vieraiden kimppuun ei mennä heti kun he astuvat ovesta sisään. Koiran voi opettaa olemaan rauhassa esimerkiksi niin, että vieras poistuukin heti takaisin ulos, mikäli koira syöksyy luokse. Heti kun koira on rauhoittunut, tulee vieras takaisin sisälle. Tätä toistetaan niin monta kertaa, kunnes koira osaa odottaa kiltisti niin kauan, että vieras on päässyt kunnolla sisälle ja saanut vaatteet pois päältään. Tähän harjoitukseen tosin tarvitaan todella joku koiralle vieras ihminen, joka suostuu ramppaamaan edestakaisin ovesta sisään ja ulos joskus hyvinkin monta kertaa.
Yksinoloharjoitukset tulee myös aloittaa hyvin nuorena. Itsenäisinä koirina shibat pärjäävät usein hyvin yksinään, mutta joskus ne saattavat nostaa metelin tai tuhota paikkoja yksinjäädessään.
Alussa pitää yksinoloajat olla todella lyhyitä, ja pikkuhiljaa asteittain pidentää niitä. Ensiksi riittää ihan se, että menee ulko-ovesta ulos ja jää muutamaksi minuutiksi oven taakse kuuntelemaan onko pentu hiljaa vai ei.
Mikäli pentu on hiljaa, voi hetken kuluttua mennä takaisin sisään ja kehua pentua oikein paljon. Alkuun myös kauppareissut ovat hyviä harjoituksia. Lopulta koiran tulisi pärjätä itsekseen noin 8-9 tuntia.